Olen herännyt eloon! Siltä minusta nyt tuntuu. Aurinko paistaa, kesä tulee ja voin hyvin. Olen viime päivät syönyt terveellisemmin, enemmän hedelmiä ja vihanneksia. Olen myös alkanut taas kävellä eri paikkoihin. Maanantaina kävelin ryhmästä kotiin, eilen kävelin tunnin ryhmään ja tänään kävelen tunnin avohoitooni. Lisäksi tein eilen ja toissapäivänä suursiivouksen kotonani ja vaihdoin järjestystä. Olen paukuttanut musiikki ja tanssinut hikipäässä. Ihanaa!
Kyllä minun mielialani silti heittelee edelleen. Maanantaina olin tosi kyynisellä tuulella, mutta purin sitä ystävilleni ja oloni parani. Tänään tapaan pitkästä aikaa terapeuttiani ja suunnittelemme avohoitoni päättämisen. Rehellisesti sanottuna minua ei yhtään kiinnostaisi palata sinne enää. En halua, että vaivoin saavuttamani mielenrauha taas järkkyy. Toisaalta haluaisin kyllä antaa takaisin yhteisölle sitä mitä olen itse heiltä saanut. Noh, tänään selviää miten hoitoni päättyy.
On ollut tosi rentoa olla vaan, tehdä päivisin mitä huvittaa ja iltaisin käydä vertaistukiryhmissä ilman mitään kiirettä! Ryhmätkin ovat toimineet ihan eri tavalla nyt kun ei ole mitään muuta toipumispaikkaa. Eilenkin sain palaverista enemmän kuin olen aikoihin saanut. Sain vastauksia päätäni pyörittäneisiin asioihin kuin tilauksesta. Olen saanut myös pidettyä päivärytmini kunnossa ja herännyt joka aamu jo ennen herätystä.
Olen myös unohtanut nyt sen miehen. En haluaisi, enkä taida ollakaan hänelle enää vihainen. Tänään tapaankin hänet taas kotiryhmässäni.
Huomenna minulla on ensimmäinen käynti psyk.polilla. Sekään ei oikein jaksaisi enää kiinnostaa, kun kaikki on nyt niin hyvin. Noh, aion kuitenkin mennä sinne ja terapeuttinikin tulee mukaan.
Huomaa, että kun voi hyvin, ei ole niin paljon kirjoitettavaa. Ei kai siinä mitään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti