Thank God for sleep!

Olin torstaina ensimmäistä kertaa psyk.polilla ja tapasin siellä lääkäriäni. Valehtelematta voin sanoa, että hän oli tyhmin lääkäri, jonka olen koskaan tavannut. Hän oli aivan kujalla! Hän ei tiennyt minusta mitään, eikä kyllä mistään muustakaan. Luojan kiitos terapeuttini oli mukana. Hänkin pyöritteli silmiään ja haukkoi happpea. Itse olin taas ihan lukossa hämmentynyt. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Noh, onneksi ensi kerralla tapaan sairaanhoitajaani. Toivottavasti hän olisi edes vähän skarpimpi. Ja pääasia, että tämä psyk.poli-prosessi on saatu nyt käyntiin. Menimme lääkärin tapaamisen jälkeen vielä kahville terapeuttini kanssa. Minulla kesti jonkun aikaa rauhoittua ja palautua normaaliksi. Keskustelimme terapeuttini kanssa jatkostani. Hän on sitä mieltä, että minun olisi hyvä jatkaa psykoterapiassa. Olin tästä vähän yllättynyt, mutta lopulta kuitenkin samaa mieltä. Kahvien jälkeen lähdin Espooseen ystäväni luo. Menimme hänen koiransa kanssa metsälenkille, mikä oli oikein ihanaa.

Tämä viikonloppu on ollut aika tekemisentäyteinen. Perjantaina tapasin ystävääni. Kävimme syömässä, ostamassa valmistujaislahjan ja sitten menimme ryhmään. Sieltä menimme vielä Alppipuistoon kuuntelemaan sekä tanssimaan psykeä. Oli ihana päivä sekä ilta ja pääsin nukkumaan vasta klo 2.

Lauantaina oli darrainen olo (energiajuoma...) ja olimme menossa kaverimme valmistujaisiin. Myöhästyin n. puoli tuntia ja se oli ihan perseestä! En ole aikoihin ollut myöhässä, enkä muistanut miten ärsyttävää se onkaan. Valmistujaisissa oli kuitenkin mukavaa. Tapasin siellä pitkästä aikaa erästä vanhaa käyttökaveriani. Se ei ollut yhtään kiusallista, itse asiassa jopa ihan mukavaa. Valmistujaisista menimme vielä yhden kaverin luo, sieltä terassille limulle ja sieltä vielä ryhmään. Sen jälkeen olin jo aivan poikki ja menin kotiin.

Nyt on sunnuntai ja tuttuun tapaan lepopäiväni. Tavallisesti makaan koko päivän sohvalla ihan koomassa. Nyt kello on vasta vähän yli yksi ja olen jo aivan tylsistynyt. Haluaisin lähteä johonkin. Tämä on niin outoa! Voisikohan tämä johtua yhksinkertaisesti vain siitä, että nukun hyvin nykyään. Sen jälkeen kun aloitin Ketipinorit, en ole joutunut enää joka ilta taistelemaan tuntikausia saadakseni unta. En ole myöskään joutunut joka aamu taistella itseäni ylös. En muista milloin viimeksi olisin pystynyt heräämään ilman herätystä tai nousemaan heti herättyäni. Nyt minä pystyn ja se tuntuu ihan sairaan ihanalta! Olen tästä hyvin kiitollinen.

Ehkäpä minä teenkin tänään jotain...