Tästä lähtien taidan ihan suosiolla kirjoittaa otsikoksi vain päivämäärän, kun en tunnu keskivän mitään fiksumpaakaan.
Tänään oli aika kiva päivä. Heräsin taas jostain syystä ennen herätystä, enkä nukahtanut enää kunnolla uudestaan. En ollut kuitenkaan niin väsynyt päiväosastolla kuin olen viime päivinä ollut, johtuen varmaan siitä, että olin eilen koko illan kotona. Tänään minulla oli osastolääkärin kanssa tapaaminen. Emme lyöneet lukkoon vielä mitään tarkkaa lopetuspäivää, mutta uloskirjaus on kuitenkin tämän kuun lopussa. Ennen lääkäriä oma työntekijäni antoi minulle monistepinon, missä oli otsikkona 'epävaakaa persoonallisuushäiriö'. Säikähdin otsikkoa ja minua rupesi ahdistamaan aika paljon. Mainitsin tämän työntekijälleni ja hän painotti ennemmin monisteiden tunteidenhallintakeinoja. Päivämme päättyi poikkeuksellisesti jo klo 12, minkä jälkeen menin kotiin.
En kerennyt olla kauaa kotona kunnes hyvä ystäväni soitti. Olin ajatellutkin häntä aamupäivällä ja sovimme, että tapaamme. Lähdin sossuun lähettämään toimeentulotukihakemusta ja sieltä menin Sokokselle kosmetiikkaostoksille. Sieltä menin apteekkiin ja sitten Sörnäisiin tapaamaan ystävääni. Olin jo metrossa ihan poikki ja meidän oli tarkoitus mennä vielä Kallio Kukkii -festivaaleille. Kassini painoi kauheasti ja minulla oli hirveä nälkä. Kiertelimme ja kaartelimme pitkin Kalliota, mutta mistään ei kuulunut musiikkia. Lopulta menimme Karhupuistoon syömään eväitämme. Sieltä menimme taas Sörkkään paria kaveria vastaan ja sieltä yhdessä Töölön lahdelle kuuntelemaan yhtä bändiä. Nyt tätä kirjoittaessani en yhtään ihmettele että olen tällä hetkellä ihan romuna! Lopulta menimme vielä ryhmään. Siellä minua kuumotti ja kirveli poskiani sekä korviani ihan hirveästi ja olinkin ihan punainen. En tiedä oliko aurinko polttanut vai mikä minun oli. Ryhmän jälkeen juttelin vielä hetken ystäväni kanssa ja menin namipussin kanssa kotiin.
Kotona pestessäni kasvojani ja tehdessäni iltapalaa, huomasin, että minua tärisytti. En tiedä yhtään mistä se johtui, lienenkö vaan taas niin poikki, että olen ihan hapoilla. Tuli mentyä kyllä aivan yli jaksamiseni tänään. Sattuu hartioihin, niskaan, selkään, keuhkoihin ja kurkkuun. Kurkkuni on kipeytynyt tänään entisestään. Minua on hikoiluttanut oudosti koko päivän ja olen ollut jo monta päivää aika kylmissäni. En tosiaan tiedä olenko tulossa kipeäksi, vai olenko vaan niin poikki, vai onko tämä kenties allergioiden aiheuttamaa. Lääkäri määräsi minulle tänään lisää Ataraxeja, joten ehkä se selviää pian. On vain niin vaikea sanoa sille minun ystävälleni ei! Hän tykkää mennä ja tehdä ja pelkään, että jos en mene ja tee hänen kanssaan, niin hän hylkää minut. Se on hyvin epätodennäköistä, mutta on silti tosi vaikea sanoa hänelle ei. Lisäksi vainottelin taas vähän väliä, että nyt olen liian tylsä ja nyt olemme etääntyneet liikaa ja nyt hän ei enää pidä minusta, kun olin vähän jäässä, enkä keksinyt koko ajan puhuttavaa. Miten voin ajatella näin yhdestä parhaimmista ystävistäni?? Että hän hylkäisi niin helposti??
Nyt olen kyllä aivan romuna! Ja kurkkuun sattuu tosi paljon. Miksi, oi miksi en ostanut jäätelöä kaupasta kun kävin siellä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti