Taas yksi hyvin koomainen sunnuntai.
Tipahdin eilen illalla sohvalleni Whitney Houstonit korvillani ja nukuin siinä koko yön. En mielestäni heräillyt edes aamulla ollenkaan, vaan vasta klo 11, jolloin myös nousin. Tai noh, nousin ja nousin... Pysyin sohvalla, otin läppärin syliini ja rupesin mussuttamaan eilisiä karkkejani. Siinä olinkin sitten taas monta tuntia. Söin jossain välissä ruokaa ja laitoin pyykit koneeseen. Sitten huomasinkin, että pyykinpesuaine oli loppu. Vittu. Ja tietenkin pyhäpäivänä. Inhoan pyhäpäiviä! Ihmiset ovat liikkeellä, mutta kaikki on kiinni. Minulla ei ollut enää yhtiäkään puhtaita alusvaatteita, joten minun oli saatava pestyä pyykit tänään. Menin takaisin sohvalle. Minua väsytti ihan kamalasti ja otin pienet nokoset. Heräsin siihen kun ystäväni yritti soittaa. En jaksanut vastata. Lähdin Ärrälle metsästämään pyykinpesuainetta, mutta eihän siellä tietenkään sitä ollut. Hyppäsin ratikkaan ja menin keskustaan kauppaan. Matkalla häpesin itseäni. Minulla oli tummat silmänaluset, ei meikkiä, likainen tukka, verkkarit ja lenkkarit. En olisi yhtään halunnut olla ihmisten ilmoilla, mutta minun oli saataava pyykit pestyä. Ostin pesuainetta sekä vaihteeksi herkkuja ja lähdin kotiin. Ratikkapysäkillä sattui seistä. Oli tosi voimaton ja epämukava olo. Kotona laitoin pyykit pyörimään ja jatkoin makoilua. Lähetin ystävälleni viestin, että voisinko soittaa hänelle huomenna, sillä olen tänään liian koomassa jutellakseni.
Aika mitäänsanomaton päivä. En ole avannut sälekaihtimiakaan kunnolla koko päivänä. Mitään sen kummempia tunteita ei ole tullut, tyhjä olo vain koko päivän. Hyvä, että tämä päivä on pian ohi. Huomenna on taas päiväosastoa, jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti