Tänään minulla oli koko aamupäivän tosi kurja olo. Olin väsynyt, ahdistunut, uupunut, haluton, onneton ja masentunut. Kehoni raahautui eteenpäin, mutta sieluni tuntui tyhjältä ja kuolleelta. Söin päiväosaston aamupalalla paljon. Huomasi, etten ollut viikonloppuna syönyt taaskaan oikein kunnolla. Kun minulla oli keskustelu oman työntekijäni kanssa, kerroin huonosta voinnistani. Hän ehdotti minulle osaston psykologin tapaamista ja suostuin. Tapaan häntä jo huomenna. Keskustelun jälkeen menin rentoutusryhmään ja vaivuin siellä horrosmaiseen puoliuneen. Lounaan jälkeen oli keskusteluryhmä teologin kanssa. Puhuimme siellä lääkityksestä sekä uniongelmista ja piristyin vähäsen. Tauolla juttelimme muiden potilaiden kanssa vielä lisää ja mieleni virkeni entisestään.
Päivän jälkeen lähdin tapaamaan ystävääni hänen uuteen kotiinsa. Oli tosi mukava jutella vaan ihan rauhassa ja hänen asuntonsakin oli oikein ihana. Tämä ystäväni on yksi myötätuntoisimmista ihmisistä jonka tunnen. Sain häneltä lähtiessäni vielä pari kirjaa lainaksi ja olin aivan innoissani! Aloitin toisen lukemisen heti ratikassa matkalla kotiin.
Kotona tiskasin, viikkasin kuivuneet pyykit kaappiin ja söin. Sitten innostuin laulamaan ja tällä kertaa se sujui ihan hyvin. Ja ai ETTÄ siitä tuli hyvä olo! Samalla kun laulelin, katsoin jääkiekkopeliä TV:stä. Muistin, että se olisi alkanut vasta klo 21, mutten silti onneksi missannut matsista mitään merkittävää. Peli oli taas hyvin jännittävä. Laulusta tullut euforia ja matsin jännittäminen saivat minut vähän ylikierroksille. Käteni tärisivät kun kirjottelin puhelimella viestejä ja irrotin Ketipinorit levystään. Otan iltalääkkeeni tästä lähtien jo klo 20. Tämä siksi, etten ehkä olisi niin pöhnässä aamuisin.
Nyt menen vielä suihkuun, syön iltapalaa ja jatkan uuden kirjan lukemista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti